Graham Bonnet elävänä Lahdessa
Ace Corner, Lahti. Tutustumisen arvoinen mesta ulkopaikkakuntalaiselle. Ace Cornerista löytyy moottoripyörämuseo ja kesällä 2019 Hanoi Rocks-näyttely. Kaljaa saa hanasta ja burgereita keittiöstä. Eilen siellä esiintyi Graham Bonnet - mies, joka tunnetaan lähinnä laulusuorituksestaan Rainbow-yhtyeen Down to earth-levyllä. Vuonna julkaistu 1981 soololevy Line-up on myös mainio ja löytyyhän siltä pieni kasarihitti, Night games.
Keikan aloitti Eyes of the world. Taattua Sateenkaari-laatua. Minä otin paikan eturivistä aivan basistin edestä. Syyn siihen löydätte alla olevasta kuvasta.
Äänitekniset ongelmat häiritsivät itse artistia alusta asti, yleisöä ei niinkään.
Jossain vaiheessa soitettiin All night long. Rakkauslaulu. Vieressäni seisonut lahtelainen Vihreät-puolueen aktiivi liikuttui kyyneliin ja kuiskasi korvaani: "Mua itkettää". Olin samoilla linjoilla. Nikottelin. Musiikki tunkeutui syvälle sisimpääni.
Muutama biisi eteenpäin ja Since you been gone. Megahitti. Rakastelin mentaalitasolla itseäni. Sellainen itku- ja erobiisi. Aivan kuten Rainbown Bent out of shape-levyltä löytyvä Can't let you go, jota yksi ensimmäisistä tyttöystävistäni kuunteli kyllästymiseen saakka kun rakkautemme päättyi joskus 90-luvun alussa. Tai niin hän on ainakin jälkeenpäin kertonut.
Puolitoista tuntia kului kuin siivellä ja keikka päättyi Lost in Hollywood-biisiin. Down to earth-klassikko sekin. Bonnet oli aikaerosta ja ikääntymisestä huolimatta kovassa vedossa. Esiintyminen oli verhoiltu tällä kertaa Alcatrazz-nimen taakse, vaikka biisejä kuultiin Bonnetin uralta laidasta laitaan ja kyseisestä hard rock-yhtyeestä oli mukana vain kosketinsoittaja. Kitaristi oli vaihtunut sitten muutaman vuoden takaisesta Lahden Mössön keikasta. Nimeään en tähän jaksa tarkastaa, mutta erikoismaininta hänen niin monelta hieman iäkkäämmältä rokkarilta löytyvästä Johnny Thunders-tukasta.
Keikan aloitti Eyes of the world. Taattua Sateenkaari-laatua. Minä otin paikan eturivistä aivan basistin edestä. Syyn siihen löydätte alla olevasta kuvasta.
Äänitekniset ongelmat häiritsivät itse artistia alusta asti, yleisöä ei niinkään.
Jossain vaiheessa soitettiin All night long. Rakkauslaulu. Vieressäni seisonut lahtelainen Vihreät-puolueen aktiivi liikuttui kyyneliin ja kuiskasi korvaani: "Mua itkettää". Olin samoilla linjoilla. Nikottelin. Musiikki tunkeutui syvälle sisimpääni.
Muutama biisi eteenpäin ja Since you been gone. Megahitti. Rakastelin mentaalitasolla itseäni. Sellainen itku- ja erobiisi. Aivan kuten Rainbown Bent out of shape-levyltä löytyvä Can't let you go, jota yksi ensimmäisistä tyttöystävistäni kuunteli kyllästymiseen saakka kun rakkautemme päättyi joskus 90-luvun alussa. Tai niin hän on ainakin jälkeenpäin kertonut.
Puolitoista tuntia kului kuin siivellä ja keikka päättyi Lost in Hollywood-biisiin. Down to earth-klassikko sekin. Bonnet oli aikaerosta ja ikääntymisestä huolimatta kovassa vedossa. Esiintyminen oli verhoiltu tällä kertaa Alcatrazz-nimen taakse, vaikka biisejä kuultiin Bonnetin uralta laidasta laitaan ja kyseisestä hard rock-yhtyeestä oli mukana vain kosketinsoittaja. Kitaristi oli vaihtunut sitten muutaman vuoden takaisesta Lahden Mössön keikasta. Nimeään en tähän jaksa tarkastaa, mutta erikoismaininta hänen niin monelta hieman iäkkäämmältä rokkarilta löytyvästä Johnny Thunders-tukasta.
Kommentit
Lähetä kommentti