Mukkulan Valot

Pidän  itseäni musamiehenä - siis tyyppinä, joka kuuntelee joka päivä musiikkia, jaksaa lukea Internetin syövereistä musauutisia ja osaa ulkoa edelleen mm. Eppu  Normaalin, Rolling Stonesin ja tietysti Slayerin kokoonpanot. Ensimmäiset lapsena 70-luvulla kuulemani C-kasetit sisälsivät musiikkia Buddy Hollyltä, Bay City Rollersilta, Kissiltä ja Elton Johnilta!  Eltonin kohdalla - kuten lapsuudessa usein - oli sattuma mukana, sillä tätini miehellä Markulla soi usein Bemarinsa musiikkisoittimessa Eltonin Best of-kokoelma.   Myöhemmin sain kasetin Markulta itselleni ja tilasin jopa Fazerin musiikkikerhosta Single Man-julkaisun (´78), senkin C-kasettina tietysti.  Myöhemmällä iällä Eltonia ei ole tullut kuunneltua.  Jo lapsena miehen julkaisuissa ärsytti suuri balladien määrä ja nopeasti miehen musiikki jäi unholaan.  Uutisissa Elton pysyi Suomessa myös 80-luvulla, etenkin jos seurasi englantilaista jalkapalloa. Elton toimi pitkään Watford FC:n puheenjohtajana ja samasta syystä joukkue

Tshernobyli n ydinvoimalaonnettomuus näyttäytyi 70-luvun lapselle ensimmäisenä todellisena rajan yli tulevana uhkana. Kylmä sota ja ydinvarustelu olivat tuttuja vain television ajankohtaisista ohjelmista ja nyt koettiin ensimmäistä kertaa jotain konkreettisesti uhkaavaa ja pelottavaa . Uutisia tuhoutuneen reaktorin tilanteesta tihkui Suomeen hitaasti ja laskeumien cesium- luvuista ilmoitettiin tarkkoja tietoja vasta vuosia myöhemmin.  Vuonna 1986 asuin  Turengissa, Janakkalan kunnan taajamassa, jossa 1-5 asteikolla cecium-pitoisuudet määriteltiin kolmeksi. Huomattavasti kovemmat laskeumat olivat nykyään Lahteen kuuluvassa Nastolassa (5). Onnettomuuteen on palattu Suomen mediassa tasaisin aikavälein, pääasiassa aina jonkun vuosipäivän yhteydessä.  Vuonna 2006 Helsingin Sanomien Kuukausiliite julkaisi Tšernobylistä laajan artikkelin uudesta näkökulmasta: onnettomuuspaikalle tehtiin turistimatkoja. Tuohon aikaan matkat olivat vielä huomattavan kalliita, mutta artikkeli