Mukkulan Valot

Vaimo oli tilannut hääpäiväksi kahdeksan päivän matkan Espanjan itä-rannikolle Torreviejaan. Yllätykseksi tarkoitetun reissun kohde pysyi salassa ja se paljastui vasta lentokentän terminaalissa. Jännitys säilyi hyvin aina lentokoneen sisäänmenoportille, jossa lennon määränpääksi varmistui Alicante.  Alicante on itselle lähinnä tuttu siitä, että Suomen hiihtomaajoukkue kävi siellä joskus vuosia sitten korkean paikan leirillä, jonka jälkeen hiihdetyt MM-kisat menivät  joukkueelta totaalisesti alikanttiin.  Eh eh, puujalat sikseen. Lento norjalaisin siivin kesti nelisen tuntia ja Alicantesta oli vajaan tunnin bussimatka itse Torreviejaan, jossa asuimme Suomessa samaan aikaan  lomailleen tutun eläkeläisrouvan kolmiossa.   Sijainti ja fasiliteetit olivat aurinkolomalle ihanteelliset.   Kiertoilmapumppu piti huolen huoneiston viileydestä,  uimaranta oli parinsadan metrin päässä ja talosta löytyi myös oma uima-allas.   Uimarantoja Torreviejassa - tarkemmin sanottuna satojen kilometrien pitu

Ace Corner, Lahti. Tutustumisen arvoinen mesta ulkopaikkakuntalaiselle. Ace Cornerista löytyy moottoripyörämuseo ja kesällä 2019 Hanoi Rocks-näyttely. Kaljaa saa hanasta ja burgereita keittiöstä. Eilen siellä esiintyi Graham Bonnet - mies, joka tunnetaan lähinnä laulusuorituksestaan Rainbow-yhtyeen Down to earth-levyllä. Vuonna julkaistu 1981 soololevy Line-up on myös mainio ja löytyyhän siltä pieni kasarihitti, Night games. Keikan aloitti Eyes of the world. Taattua Sateenkaari-laatua. Minä otin paikan eturivistä aivan basistin edestä. Syyn siihen löydätte alla olevasta kuvasta. Äänitekniset ongelmat häiritsivät itse artistia alusta asti, yleisöä ei niinkään. Jossain vaiheessa soitettiin All night long. Rakkauslaulu. Vieressäni seisonut lahtelainen Vihreät-puolueen aktiivi liikuttui kyyneliin ja kuiskasi korvaani: "Mua itkettää". Olin samoilla linjoilla. Nikottelin. Musiikki tunkeutui syvälle sisimpääni. Muutama biisi eteenpäin ja Since you been gone. Megahitti.

Pidän  itseäni musamiehenä - siis tyyppinä, joka kuuntelee joka päivä musiikkia, jaksaa lukea Internetin syövereistä musauutisia ja osaa ulkoa edelleen mm. Eppu  Normaalin, Rolling Stonesin ja tietysti Slayerin kokoonpanot. Ensimmäiset lapsena 70-luvulla kuulemani C-kasetit sisälsivät musiikkia Buddy Hollyltä, Bay City Rollersilta, Kissiltä ja Elton Johnilta!  Eltonin kohdalla - kuten lapsuudessa usein - oli sattuma mukana, sillä tätini miehellä Markulla soi usein Bemarinsa musiikkisoittimessa Eltonin Best of-kokoelma.   Myöhemmin sain kasetin Markulta itselleni ja tilasin jopa Fazerin musiikkikerhosta Single Man-julkaisun (´78), senkin C-kasettina tietysti.  Myöhemmällä iällä Eltonia ei ole tullut kuunneltua.  Jo lapsena miehen julkaisuissa ärsytti suuri balladien määrä ja nopeasti miehen musiikki jäi unholaan.  Uutisissa Elton pysyi Suomessa myös 80-luvulla, etenkin jos seurasi englantilaista jalkapalloa. Elton toimi pitkään Watford FC:n puheenjohtajana ja samasta syystä joukkue

Tshernobyli n ydinvoimalaonnettomuus näyttäytyi 70-luvun lapselle ensimmäisenä todellisena rajan yli tulevana uhkana. Kylmä sota ja ydinvarustelu olivat tuttuja vain television ajankohtaisista ohjelmista ja nyt koettiin ensimmäistä kertaa jotain konkreettisesti uhkaavaa ja pelottavaa . Uutisia tuhoutuneen reaktorin tilanteesta tihkui Suomeen hitaasti ja laskeumien cesium- luvuista ilmoitettiin tarkkoja tietoja vasta vuosia myöhemmin.  Vuonna 1986 asuin  Turengissa, Janakkalan kunnan taajamassa, jossa 1-5 asteikolla cecium-pitoisuudet määriteltiin kolmeksi. Huomattavasti kovemmat laskeumat olivat nykyään Lahteen kuuluvassa Nastolassa (5). Onnettomuuteen on palattu Suomen mediassa tasaisin aikavälein, pääasiassa aina jonkun vuosipäivän yhteydessä.  Vuonna 2006 Helsingin Sanomien Kuukausiliite julkaisi Tšernobylistä laajan artikkelin uudesta näkökulmasta: onnettomuuspaikalle tehtiin turistimatkoja. Tuohon aikaan matkat olivat vielä huomattavan kalliita, mutta artikkeli